Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Lapsena en ees muista mitää synttäreitä. Yhdet oli ekalla luokalla ja yks Sari pissas housuunsa ja äiti lainas sille mun sukkikset. Niissä oli paljon vieraita ja tykkäsin kaikesta siitä. Sen jälkeen oliki vaan pari vierasta ja tylsempää.

Aikuisena mul oli ihanat 30-vee synttärit. Sillon vieraiks tuli paljon kavereita, joista tosin mulle läheisiä oli vaan pari. Mutta kivaa ja sain lahjojakin, kampaajalle lahjakortin ja kaikkee. Sillon oli bileet Jyväskylässä ja siel oli parvekekin. Sen jälkeen en muistakaan viettäneeni synttäreitä mitenkään erityisesti, mutta 33-bileet oli mahtavat. Parhaat ikinä. Kaikki läheiset tuli paikalle ja sain olla prinsessa ja kaikkee jännää.

Päivä 19 – Kaduttaa
En varsinaisesti kadu mitään. Kaduttaa joskus, mitä oon sanonu, pahasti tai vähemmän pahasti. Jos sanon jotai tyhmää ystävälle, se kaduttaa. Kadun siis sitä, jos satutan jotain toista, läheistä. Mut yleensä mitään isoa en kadu. Teen sellasia asioita, joita ei tarvi katua. Ja yritän muistaa tarttua juttuihin, jotka on hienoja, ettei tarvi katua sitäkään, ettei tehnyt jotain.

Päivä 20 – Tässä kuussa
Tässä kuussa oon ehtiny tehdä töitä monta viikkoa. Oon myös bilettäny kerran, käyny leffassa ainakin kolme kertaa. Pari leffaa oon myös kattonu kotona ja kaverin luona. Loppukuusta en tee mitää jännää. Paitsi siis se, mikä tais jäädä pois tällä viikolla kohdasta, on mun pikkusiskon rippijuhlat. Sinne oon menossa huomenna, perheen luokse. Jännää. Mekonkin oon jo valinnu. Ja oon sopinu yhen teiniaikojen bestiksen kans, et voitas nähdä huomenna, mennä terassille tai jotain. 

Päivä 15 – Unelmani
Unelmani... enpä tiedä. Unelmani lapsena oli päästä asumaan omilleen ystävien kanssa. Se on toteutunut kivasti Mustatukkaisen kanssa. Ja kyllä jo aiemminkin. Olenhan asunut parhaan ystävän kanssa sekä tuntemattomien, joista tuli ystäviäni sekä nyt rakkaan ystävän kanssa.

Unelmoin myös poikaystävästä ja onhan mulla pari niitäkin ollut. Tai vaan yks oikeestaan. Mut nyt ei kyl oo ketään, et siinä mielessä toivoa täytyy pitää yllä...

Tää mun työ vastaa varmaan mun lapsuuden unelmiani. Saa olla tyhmä, mut sit kuitenkin tekee töitä, jolla on merkitystä. Siis ettei tarvi viedä duuneja himaan eikä muutakaan tyhmää.

Nykyisin unelmoin. Kodista, jossa olis tilaa kaikelle. Suhteista, jotka antais vähän enemmän. Siitä, et osaisin nauttia tästä, mitä mulla nyt on. Siitä, et oppisin olemaan normaalisti herkkä, enkä ois aina yliherkkä. Paremmasta duunipaikasta, jossa saisin enemmän palkkaa ja jossa mua arvostettais. Jossa mä voisin tehdä töitä miettimättä koko ajan jonkun toisen suhteita. Jossa mä voisin hoitaa duunit vähän vapaammin, niihin aikoihin kuin huvittaa. Se tosin varmaan tarkottais sitä, et töitä pitäs sit tehdä koko ajan, eikä niinku täällä, et on vähän ku päivystäjä ja hommia on sillon ku on.

Päivä 16 – Eka suudelmani
Hohoo, jos lasketaan lastenpusut, se oli kyl joskus 6-veenä äidin hoitolapsen kans. Pussattiin ku tykkäsin siitä tosi paljon. Ja kai sekin tykkäs musta. Riideltii veljen kans sen suosiosta.

Vähän aikuisempi suudelma olikin sit ekoilla baarireissuilla. Ja se oliki antaumuksellista. Ja osashan se poika homman. Tosin se oli aivan kaatokännissä. Itekään en kaukana siitä, joten aikamoista. :D


Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Muistoni mistä? Ehkä mieleisin lapsuudesta on semmonen, missä mun täti letitti mun tukkaa. Olin tädin mökillä, joka oli ihan kotini lähellä. Siellä oli lemppariserkutkin käymässä, jotka oli jotain 6 ja 10 vuotta mua vanhempia. Mut tykkäsin leikkiä niiden kanssa. Äiti ei muuten koskaan saanu laittaa mun tukkaa semmoselle letille, vaan täti sai tehdä kaks lettiä ja laittaa punaset nauhat niiden päähän. :)

Oiskohan jotain muuta muistoa. Ehkä kaikki ne miljoonat kerrat, kun oon ollu Mustatukkaisen kanssa jossain. Esim. pari vuotta sitten juhannuksena RMJ:ssä. Siellä tanssittiin sateessa ja matkustettiin sunnuntaina kännissä yöbussilla takaisin Helsinkiin. Ja saatiin mahtava biisi kahdelta tärkeeltä tyypiltä <3 Tai ehkä se, kun juteltiin vaan netissä ja vedettiin pienet perseet omissa kodeissa. Ja kusetettiin toisia palstalaisia vähän ja aika tyhmästi, eivät varmaan ees uskoneet. Tai sitten se, kun ollaan vedetty jotain tv-sarja tai leffamaratoneja, päiviä tai viikkoja. Ihania aikoja.

30 päivää haaste

Päivä 12 – Käsilaukussani
Käsilaukussani on lompakko, avaimet, kännykkä. Lisäksi löytyy meikkipussi, kirja, vihko tai lehti ja kynä vihkoon kirjoittamista varten. Nenäliinoja ja terveyssiteitä. Myös kuitteja ja muita lappuja. Lisäksi myös mun satunnaiseen tupakointiin liittyen aski ja sytkäri. Usein myös colapullo. 

Käytän usein eri käsilaukkua. Nyt käytössäni olevan ostin viikko sitten tai siis tilasin, ja se tuli viikko sitten Nellyltä. Musta, vähän semmoinen suomuisen oloinen kiiltävä laukku. Simppeli jollain pienellä twistillä, se on mun juttuni. Toinen laukku on ostettu Aleksilta Taitaa olla O.I.S.in laukku. Tummansininen beigellä sisäkankaalla. Pieni olkalaukku. Hihnan saa pidettyä pitkänä tai lyhyempänä. Päällä on kaksi solkea ja ulkotaskukin löytyy. Se on tosi luottolaukku, piti vaan saada joku mustakin. Kolmas laukkuni on myös uusi, semmoinen Ellokselta tilattu seepralaukku, siinä on isoja puuhelmiä olkaimena. Ihan ok, mutta se ei pysy yhtään olalla. Neljäskin laukku on seeprakuvioinen, aikanaan Spiritiltä ostettu, mustavalkoinen, jossa on mustat seepraraidat semmoista vähän pehmoista kangasta. Tosi kiva pitää seepraballerinojen kanssa. Tai mustavalkoisien asujen ylipäätään.

Laukussani voi olla melkein mitä vain, mutta joskus aina siivoan sen kuiteista ja muusta turhasta sälästä, lapuista ja karkkipapereista ja sellaisesta. Myös vihkoja löytyy joskus liikaa tai vääriä. Laukussa on mulle tärkeetä se, että sitä on helppo kantaa ja siinä on tarpeeksi taskuja. Sekin on olennaista, että sinne mahtuu kirja tai vihko. Ja eväätkin usein.

Päivä 13 – Tällä viikolla
Tällä viikolla olen duunissa toisessa työpisteessä kuin normaalisti. Olen yksin ja sen huomaa. Mitään ei tapahdu ja sitten vain pelaan mahjongia tai luen blogeja. Päivän parhaita hetkiä ovat ne kun Mustatukkainen viestittelee tai luen hyviä juttuja twitteristä. Tällä viikolla olen töiden jälkeen vaan hengannut, käynyt kyllä hakemassa paketin tiistaina. Ai niin ja olihan meillä yövieras maanantaihin asti, joten käytiin vielä maanantaina töiden jälkeen shoppailemassa. Ostin pari Ginan minitoppia varsinaisten toppien alla pidettäviksi, yhden vihreen puolihihasen topin talveks töihin ja yhen valkosen löysän topin, jossa hopeenvärisiä raitoja. Lisäks ostin pari kynsilakkaa Seppälästä ja kynsilakan poistoaineen. Ja kai jotain vielä.

Paketista tiistaina tosiaan tuli se Elloksen seepralaukku, sinibeigen sävyssä. Ja mustaneulebolero, sellasia ku aina tarvii. Lisäks sieltä tuli mun uusin ideani, eli epilaattori. Oon sitä kokeillu vähän, ja tekeehän se kipeetä, mut kai mä sitä alan käyttää.

Tällä viikolla oon myös ostanu uuden lompakon ja keltaset seeprakorvikset Vero Modasta. Ostin myös Mustatukkaselle kahdet korvikset sieltä, nimpparilahjaks. Sit oon ostanu yhen hiuslakan, John Friedan frizz ease tai joku sellanen. Muuta en nyt muista ostaneeni. Paitsi tänää harkitsin Indiskasta yhtä korutelineeks kelpaavaa jutskaa. Ainut vaan, et se oli valkonen, musta ois kivempi mun mielestä. Tosin laittasin sen varmaan valkoselle pöydälle, että ehkä se sittenki kävis...

Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Tänään on ihan kaameen kuuma ja kostee, tai eilen oli kyl pahempi, mut kuitenkin. Oon siis mustissa capreissa, jotka oon lyhentäny polvimittasiks napilla ja valkosessa olkapäät paljastavassa ja liehuhelmasessa topissa. Siinä on hihat, mut aukot olkapäillä. Jalassa on viime kesänä ostetut Spiritin sandaalit, mustat, joissa on lasi- ja puukoristeita päällä menevässä nauhassa. Mitää muuta ei kyl päälle voiskaan laittaa. Eilen olin nerokas ja laitoin tuubitopin, jossa on vaa nauhat kaulan ympärille, ja sit semmosen ohuen henkkamaukan trikooneulostakin, hyvä muuten, mut kyl vähä hiki virtas. Ulkona kävinkin ilman sitä, mut duunissa ei asiakkaiden nähden kehtaa paljastella yläosaa näitä olkapäitä enempää. :D

Taas tätä samaa

Monessa mielessä. Samaa. Ja vanhaa. En osaa edes kirjoittaa mistään uudesta tai uudella tavalla. Haluan kirjoittaa aina samoista aiheista. Sain ajatuksen jostain rakkausleffasta. Ei, kun aluksi mietin jotain ihan jonkun fanin mietteistä. Millainen minä olen. Ja sitten sitä, miten väärin sitä itsensä näkee. Miten selvästi voi nähdä itsensä ja virheensä ja sitten antaa jonkun verhon valahtaa kaiken päälle, ettei taas näe yhtään mitään.

Nähdä itsensä oikein kunnolla, silmät kiinni, sisältäpäin. Miten omat motiivit ovat vääriä, tulevat vääristä asioista, johtavat vääriin päätelmiin ja sitä kautta vääriin tekoihin.

Minä uskon aina ensisijaisesti, että olen ruma ja huono. Sitten kun mietin sitä liikaa, oli ilta mikä tahansa, bileet, ystävien tapaaminen, kiva päivä, mikä vain, masennun. Siitä tulen pahalle tuulelle. Sitten siinä tajutessani hämärästi tilanteen, suren sitä enemmän ja sitten kuulen ystävän sanat. Tulkitsen mitkä tahansa kauniit sanat siten, että ne ovat moitteita, valheita tai muuten vain vääriä. Ystävä sanoo: toppi sopii sinulle. Minä kuulen: näytät kauheelta. Tai lievemmin: näytät harvinaisen kivalta tossa, muullon oot ruma ku mummokalsarit. Ystävä sanoo: laitoit hiukset ja meikit kivasti. Minä kuulen: onpa kivat meikit ja tukka, normaalisti et osaa yhtää laittaa ja tänää yritit ees vähän. Tai sitten tulkitsen, että ystävä sanoo sen, koska toinen ystävä on pyytänyt. Sanonut just, et se taas mököttää, sano sil jotai kivaa.

Totta mitkään kauniit sanat eivät missään tapauksessa ole. Tai ainakin ne on sokerikuorrutettu. Liioiteltu sitä vähäistä kivaa, mitä minussa voi nähdä. Tai sanoilla tarkoitetaan jotain toista ihmistä. Ei minua, sillä minähän en ole kaunis tai kiva. En koskaan. Vaikka luottaisin ystävään miten paljon, minusta sanotut sanat ovat aina valhetta. Enkä osaa kai ajatella edes, että ystäväni olisivat niin tyhmiä, että pitäisivät minua väärin perustein kivana tai kauniina. Aina he ovat fiksumpia kuin minä. Ja kuitenkin valehtelijoita.

Se, että uskon ystävien valehtelevan minulle, johtuu siitä, että minä itse aiheutan sen. Heidän on pakko valehdella minulle, koska olen niin kusipää, ettei minulle voi puhua edes totta. He sanovat joskus, että olen kiva, jotta en olisi aina niin kusipää. Ja etenkin kaunis, sen he sanovat juuri siksi, etten olisi niin paska aina. Jotta mua vois kuunnella ees hetken, kun mun pää olis täynnä jotain höttöä, jotain sellasta, et pääni pullistuisi siitä kivasta sen verran, et olisin oikeestikin kiva hetken.

Sellasia kivoja mietteitä tälle illalle.

Päivä 11 – Sisarukseni

Sisarukset ovat tärkeitä. Minulle he ovat sitä vieläkin enemmän. He ovat niitä, joita kohtaan tunnen myötätuntoa eniten. Heitä haluan suojella kaikelta. Heille haluaisin antaa jotain enemmän kuin mitä itse sain.

Olen vanhin neljästä lapsesta. Pikkuveljeni kanssa kasvoimme yhdessä, hän on alle 3 vuotta nuorempi kuin minä. Riitelimme ja tappelimme ja kuitenkin pidimme myös toistemme puolta. Tappelin naapurin tytön kanssa koska pikkuveljemme tappelivat. Selkeää. Jossain vaiheessa meistä tuli ystäviäkin. Ehkä siinä kohdilla, kun saimme lisää sisaruksia, eli vasta kun itse olin melkein 19-v. Rakastin siskoani ja pari vuotta myöhemmin syntynyttä veljeäni yli kaiken. Hoidin heitä, vaikken lastenhoidosta välittänytkään. Opettelin kaikenlaista uutta. Vaihtamaan vaippoja, nukuttamaan vauvan, syöttämään ja käymään kaupassa koko perheelle. Kasvoin tuona aikana paljon.

Opin hoitamaan myös 2-vuotiaan kiukunpuuskia ja muuta sellaista. Sisarusteni kasvaessa muutin toki pois kotoa, mutta jossain vaiheessa palasin auttamaan aina viikonloppuisin, kun pikkuisin veljeni oli sairaalassa. Ja äidillä oli terveysongelmia myös.

Halusin aina antaa heille mahtavia lahjoja, halusin viedä heidät kaikkialle. Matkustin siksi aikuisenakin vanhempieni kanssa. Viihdyin perheeni luona toisinaan, sisarusteni vuoksi. Nyt he ovat teini-iässä, enkä oikein tiedä, emme ole kasvaneet eroon, mutta emme lähentyneetkään. Ikäero on melkoinen. Mutta silti, minä tiedän miltä heistä tuntuu. Millaista on olla juuri minun perheeni lapsi. Millaiset vanhempani ovat. Minä tunnen heidät, olen hoivannut heitä vauvasta asti.

Sisarukseni ovat rakkautta.

Päivä 10 – Päivän asu

Haha, tän päivän asussa onkin kertomista. Oon tosin vaihtanu jopa vaatteet kerran tänään. Aamulla olin hello kitty -yöhousuissani ja valkosessa likasessa topissa. Sit suihkun jälkeen vaihdoin vaaleenpunaset yöhousut/lyhyet collarit ja pinkin paidan jossa lukee että I'm the dream, you're the dreamer. Seppälän laatutuotantoa. Näillä on sit menty, tosin en oo käyny ulkona ollenkaan, enkä käyttäny muuten rintsikoitakaan. Yyh, ja silti avasin oven pizzakuskille :D Not very pleasant view for him, I can tell you!

Huomisellekaan en mitää kovin kummoista suunnitellu. Ajattelin laittaa turkoosit farkut, valkosen new york -aiheisen t-paidan ja mustan hupparijutun. Tai hei, ehkä pitäs laittaa mun raitarakkaus, semmonen raidallinen neulostakkihässäkkä, jossa on pitkät liepeet edessä, lyhyt takaa ja pitkät hihat. Se on tosi ohut ja ihana päällä. Ei liian kuuma, mut kuitenki pitkähihanen. En tiiä tykkääkö ne vaatteet niistä turkooseista farkuista, mut ne nyt ois kivemmat ku haaleen lilat. Harmaat farkut ku hajos jo torstaiaamuna!

On mullakin asuongelmat!

Päivä 9 – Uskoni

Teininä koin jonkinlaisen uskoontulon. Olin riparilla kesällä ja se oli todellinen mustasukkaisuuden ja rakkauden kesä. Ihastuin 5 vuotta vanhempaa mieheen ja sitten yritin jopa lähestyä häntä uskaltamatta sitten edes treffeille. Sinä kesänä olin mustasukkainen ystävästäni, todella pahasti. Itkin ja olin hysteerinen välillä ja sitten synkkäkin. Jonain hetkinä taas mielettömän onnellinen. Niinä hetkinä mä tarvitsin jotain, johon luottaa ja joka pysyis aina. Mä kaipasin jumalaa, joka olis mun ja auttais mua kestämään kaikki ne uudet tunteet. Jumalaan mä sitten päätin uskoa ja syksyllä jatkoin sitä, menin jatkoriparille, isoskoulutukseen, kerhonohjaajaks, pyhäkoulunopeks ja sit isosekskin. Olin jumalanpalveluksissa ja kaikessa sellasessa. Uskoin ja selitin uskoani raamattupiireissä ja nuorten illoissa.

Oli mulla kivaakin, mutta jotenkin se oli myös semmonen pimennyksen hetki mun elämässä. Se auttoi mut yli monesta jutusta ja antoi mulle uusia ystäviä, enkä mä tietty kadu sitä. Se varmaan auttoi mua olemaan irti kaikesta liian nuorena. Vaikka siis rakastuinkin 15-veenä kakskymppiseen. Silti en sit sotkeutunu mihinkää kundeihin ennen aikojani tai alkanu ryyppäämään alaikäsenä. Tosin eihän se sit kauaa sitä estäny.

18-veenä aloin juoda kuitenkin. Sillon vielä uskoin jumalaan ja kaikkeen, mutta selitin kaiken aina oikeinpäin päässäni. Myöhemmin 2003 mä olin kaverillani kylässä ja luin sen elämänkatsomusopin kirjaa. Se avas mun silmät näkeen totuuden siitä, mitä mä olin tuntenu jo kauan. Et jumala oli vaan kasa kirjotuksia, joita ihmiset tarvitsee joskus. Et ois jotai, mikä pelastais ne kauheilta jutuilta, mitä ne kokee elämässä tai pelkää kuolemassaan. Et mun uskoni oli myös ollu vastaus mun tarpeisiini, mut mitä ei oikeesti oo olemassa.

Mä siis olen sitä mieltä, että kuka vaan saa uskoa mitä haluaa. Ja usein uskonnosta on ihmiselle ittelleen apua ja siks se on varsin hyödyllistäkin. Mulle se vaan ei enää sopinu. Eikä sovi vieläkään. Pari vuotta tosta ja erosin kirkostakin, viivyttelijä kun oon.

Nykysin uskon, et mun pitää tehdä itte onneni ja auttaa itteeni tuntemaan oloni turvalliseks. Ja et muut ihmiset voi auttaa siinä, eikä siihen tarvita uskontoa tai kirkkoa väliin. Paitsi joskus tarvitaan, jos ei muuten saa apua tai se sopii just sulle. Ihan fine mulle.

Päivä 8 – Se hetki

Olin viettänyt tylsää viikonloppua kotona ja katsellut bb:tä. Sitten etsin aiheeseen liittyviä keskusteluja. Päädyin vahingossa ketjuun juuri oikeaan ketjuun. Samanmielisiä oli iso liuta ja olin myyty. Luin kaikki keskustelut läpi sinä yönä ja aamuna. Sitten liityin uusimpiin keskusteluihin. Se päätös ja hetki johti kaikkeen muuhun. Sen jälkeen uskalsin päättää liittyä heidän joukkoonsa myös bb:n päätyttyä. Kun uskaltauduin kertomaan omista ajatuksistani ja riemustani heidän löytämisestään, olin niin iloinen ja onnellinen. En voinut uskoa sitä, että samanmielisiä oli niin paljon ja minut hyväksyttiin joukkoon. Se johti myös siihen, että uskaltauduin ystävystymään myös muissa porukoissa.

Uusia hetkiä, joista tuli merkityksellisiä seurasi tuosta yöstä. Sen jälkeen uskaltauduin tapaamaan ihmisiä pitkästä aikaa. Ja se hetki, kun tapasimme Turun satamassa Vikingin terminaalin toisessa kerroksessa, ei unohdu koskaan. Halasimme kaikkia eikä kukaan arvostellut minua. Olin hyväksytty, olin saanut ystäviä! Onnellisempaa ihmistä ei olisi voinut olla olemassakaan. Se muutti kaiken. Keväällä muutin Helsinkiin hankin töitä, tapailin uusia ystäviäni ja sitten lupasin yhdelle uusista ystävistäni, että hän voi muuttaa luokseni. Niin sekin tarina alkoi ja minusta ja Mustatukkaisesta tuli kämppikset. Ja parhaat ystävätkin.

En olisi ikinä uskonut mihin kaikkeen se yö, jona luin hulluna noita keskusteluketjuja, voisi johtaa, vaikka tiesinkin heti, että se oli merkittävin hetki pitkään aikaan. Se oli niin kiihdyttävää, ettei ollut toivoakaan nukkumisesta. Ja sitten kaikki ne myöhemmät hetket. Liittyä heidän keskusteluihin muuallakin, päättää lähteä tapaamaan heitä, päättää muuttaa Helsinkiin. Päättää asua Mustatukkaisen kanssa. Kaikki ne hetket olivat tärkeitä.

To write or not to write

Ehkä siksi edellinenkin teksti jättää vähän kylmäksi. Siis kriisini takia. Kirjoittaa vai ei. Jos kukaan ei lue, onko silloin touhussa mitään järkeä. Teksti ei oikein ole olemassakaan, ennen kuin sen on joku lukenut. Siksi itselleen kirjoittaminen on vain päiväkirja, joka on tavallaan vain tekstimuotoinen pään sisältö. Semmoinen ulos purettu kopio päässä olevista tiedostoista. Sen ei ole tarkoituskaan koskaan nähdä päivänvaloa, ellen sitten satu keksimään jotain yhtä valovoimaista kuin aurinkolomat aurinkoon tai kuinka poistaa pilvet Suomen päältä pysyvästi. :D Not likely.

Mutta kaiken, minkä ihminen kirjoittaa nettiin, on siellä siksi, että joku lukisi sen. Eihän sitä sinne muuten laitettaisi? Jos haluaa kirjoittaa koneella tai koneelle, se on täysin mahdollista ilman nettiäkin. Joten tämäkin pikkuinen päiväkirja haluaa lukijoita ja jos niitä ei ole, miksi kirjoittaa? Mysteereistä suurin, ehkä. Ehkä siinä toivossa, että joskus olisi lukijoita ja tai että joskus voisi jotakuta koskettaa sillä, mitä on kirjoittanut. Että joku joskus kuitenkin hyötyisi kirjoituksestani, eli siis, lukisi sen. Lopultakin teksti on tehty luettavaksi. Ja täällä oleva teksi on vielä erilaista kuin kirja. Kirjan voi haluta myös omistaa ja pitää hyllyssä, lukematta. Sen voi haluta ostaa, jotta se olisi omasi, mutta tätä ei netissä tehdä. Tämä on vain väliaikaista, eikä jää minnekään, tai kenellekään.

Olen kirjoitellut erääseen toiseenkin paikkaan, fiktiivisiä juttujani, novelleja ehkä? Julkaisen siis niitäkin netissä. Niitäkään ei kukaan lue. Niiden kohdalla toivon kovemmin, että niitä luettaisiin, sillä ne ovat jotain, mitä olen tuottanut tarkoituksella toisille. Tämä on vain pääni sisällön muistiin merkitsemistä, joskin toivon tämänkin olevan viihdyttävää. Mutta tämä ei ole sellaista, jota miettisin, johon käyttäisin taitojani, muuta kuin oikeinkirjoitusta sekä kymmensormijärjestelmää. Fiktiivisiin novelleihini käytän tarinankertojan taitoani, mielikuvitustani, dialogin muodostamiskykyäni, kuvailua, vaikka jos mitä. Jos sitten sitä ei kukaan lue, taitoni menevät hukkaan. Tänne tuottamani teksti on kuitenkin vähemmän arvokasta, minun mielestäni.

Joka tapauksessa, tekstini kaipaavat lukijoita, eivät hukkumista nettiin. Ehkä on siis aika siirtää nämä raapustukset jonnekin, missä ne eivät kerjää lukemista. Ehkä on aika tajuta, että nämä molemmat tekstin tuottamispaikkani ovat turhan julkisia. Että ne kuuluvat päiväkirjaan ja pöytälaatikkoon, eivätkä minnekään julki.

Eivät nämä tietysti ketään häiritse täällä. Mutta ne ovat niin kovin yksin. Ja minä tulen surulliseksi niiden puolesta. Kun kukaan ei vaali niitä, kukaan ei kaipaa niitä. Masentuessani tekstieni puolesta en jaksa kirjoittaa, tai ainakaan panostaa siihen. Tyhjään.

En kuitenkaan voi lopettaa, sillä kirjoittaminen on ollut osa minua, ainoa kykyni sitten lapsuuden. Jo eka luokalla rakastin kirjoittaa. Vihkossani on mielikuvituksellisia tarinoita, joita jopa opettaja kehui. Ei yli, mutta kuitenkin kannusti. Ennen kouluikää keksin juttuja pihan lapsille. Ja myöhemmin mielikuvitukseni auttoi minut selviämään perheasioista ja muista kurjista jutuista. Kirjoitan siis varmastikin niin kauan kuin kynä pysyy kädessäni tai sormet näppiksellä. Mutta minne, se tässä on ongelma. Ehkei tänne, sillä onhan tämä melko typerää. Ehkei toiseenkaan paikkaan, sillä eipä siinäkään järkeä ole. Ehkä joskus löytyy joku foorumi, jossa joku haluaa lukea minunkin juttujani. Ehkä...

Päivä 7 – Paras ystäväni

Alunperin mulla ei koskaan ollut yhtä parasta ystävää. Hengasin aina pienessä tyttöporukassa ja kun joskus hairahduin tykkäämään jostain tytöstä erityisesti, se ei sitten tykännytkään musta niin paljon, että oltais oltu parhaita ystäviä. Yläasteella sitten tutustuin uuteen tyttöön ja meistä tuli aikamoisen läheiset. Oltiin parhaita ystäviä jonkin aikaa, ehkä pari vuottakin. Sitten hän muutti pois toiseen kouluun ja taas meillä oli uudet läheisimmät ystävät. Ja läheisiä ystäviä oli useita, parhaita hekin tietysti.

Näistä ystävistä edelleen mukana kuvioissa on usea, ja olen heidän kanssaan ystäviä, en tosin aivan parhaita enää, sillä kerron salaisuuteni ja muut juttuni nykyiselle parhaalle ystävälleni, joka on myös kämppikseni, ja muut varmaan lähinnä puolisoilleen :D Nytkin minulla on kyllä parikin läheistä ystävää, mutta lähinnä yksi, jolle kerron surutkin. Ja jonka sanaan luotan ja jonka makuunkin luotan. Sellainen, joka saa lukea juttuni ja sanoa mielipiteensä ekana. Sellainen, jolta kysyn neuvoja vähän kaikessa ja joka sitten antaa vinkkejä, jopa kirjoittamiseen. Parhaaksi ystäväksi häntä voi varmaan sanoa siksikin, että teemme aika paljon kaikkea yhdessä ja häneen ärsyynnynkin eniten. :D Parhaita ystäviä olemme siksikin, etten osaisi kuvitella elämää ilman häntä.

The second best ystäväkin on olemassa, se, joka tietää melkein kaiken asioistani, ja joka kuulee myös suruja, joskaan ei aina ja kaikkea. Meitä myös yhdistää vähemmän asioita kuin parasta ystävääni ja minua, en voi siksikään jakaa kaikkea hänen kanssaan.

Ystäväni ovat lähes aina olleet minua nuorempia, kouluaikoinakin pari vuotta nuorempien kanssa oli kivempaa. Myöhemminkin nuoremmat ovat olleet läheisiä ystäviäni ja parhaan ystäväni ja minun ikäero onkin kymmenen vuotta. Ehkä olen sitten mieleltäni nuori tai lapsi tai teini tai jotain. Aikuisia juttuni eivät ainakaan ole :D

Tästä ei nyt tullut yhtään niin onnellisen kuuloinen kuin piti. Höh. En taida osata sellaista enää. Hattara päässäni on kadonnut jonnekin, tai ainakin vähentynyt huomattavasti.

Päivä 6 – Minun päiväni

Heräsin ekan kerran noin neljältä, kun kämppiksen herätys tuuttaili yöpöydällä. Sen jälkeen olin puolittain hereillä jonkin aikaa. Uudelleen heräsin oman puhelimen piippailuun 5.29. Nousin ylös heti, niin kuin aina. Siitä sitten mielenkiintoisesti vessaan lisäilemään kosteusvoidetta ja silmänympärysgeeliä ja harjaamaan hampaita. Ja sitten vähän cityvilleä ja fb:n ihmeellistä maailmaa. Sen jälkeen vuorossa kiireistä meikkailua ja tukan kampaamista. Vaatteiden valinta ja vaihto siellä ennen meikkaamista. Sitten vaan laukku mukaan ja ulos ovesta. Bussin odottelua Trendiä selaten. Sitten bussin jälkeen toista bussia odotellessa lisää trendiä ja jäätymistä, kun otin vain fleece-takin, ekaa kertaa tänä keväänä. Töihin ehdin hienosti, vartin liian aikaisin. Tulin hassusti työkaverin perässä bussipysäkiltä asti. Ehdin käväistä vielä abc:lla ennen töiden virallista alkua, hankkimassa eväitä itselle sekä työkaverille.

Työt vei kivasti siinä sitten päivää, tosin ehdin vähän netissäkin pyöriä, kun meidän homma on sellaista, että hoidetaan tehtävät, joita tulee eteen päivän aikana, eikä koko ajan ole pakko itse keksiä mitään. Ja odotellaan puheluita, jolloin voi tehdä mitä huvittaa.

Töistä lähdin vähän aikaisemmin, kun olen ollut niin väsynyt ja pidän ylityötunteja sillä tavalla vapaana. Töiden jälkeen piti käydä kaupassa. Niin joo, ja bussissa nukuin vähän :D Kaupasta yritin ostaa kaikkea, mitä tarvitsee pääsiäisenä, ettei tarvitsisi sitten kömpiä enää minnekään kauppaan. Mutta saatan ehkä huomenna vielä käydä jotain hakemassa.

Sitten kotona vaan kokosin lautaselle pari juustokurkkuleipää kaurapuikuloista ja istuin koneen ääreen syömään. Muuta jännää en tänään taida tehdäkään, kun pyykätäkään ei tarvi.

And that's the way the cookie crumbles. :D

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Rakkaus on sitä, että antaa, eikä pyydä mitään. Rakkaus on hyväksymistä kokonaan ja kaikkineen. Rakkaus on raastavaa tuskaa, välittämistä välittämättä siitä, mitä mieltä kohde on. Rakkaus on ymmärtämistä jostain syvempää. Yhteyttä ja ympäröimistä. Rakkaus on, vaikka sen unohtaisikin. Se on hengityksessä, askelissa ja äänessä. Se kutittaa, lämmittää ja satuttaakin. Rakkaus on kaikkialla. Se itkettää, hymyilyttää ja naurattaa. Rakkaus saa juoksemaan ja jähmettymään paikoilleen. Rakkaus saa ahmimaan ja paastoamaan. Rakkaus saa runoilemaan ja sanattomaksi. Kaikkea yhtä aikaa tai vuorotellen. Joskus rakkaus on kuin vuori, mikään ei saa sitä katoamaan tai siirtymään. Joskus rakkaus on katoavaa, kutistuvaa ja kuolevaakin. Joskus rakkaus tulee takaisin, herää uudelleen. Joskus rakkaus saa kaipaamaan omistamista, pelkäämään menettämistä. Rakkaus muuttaa ihmistä, saa epäilemään itseään ja joskus rakkauden kohdettakin.


Rakkaus on kuitenkin tärkeintä. Kaikessa.

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Hmmm... tällainen päivä on kyl toooosi kiva tähän. Eli aamulla join mansikkajuomaa, pirkan tölkistä. Sitten hetken päästä aamupalaksi kaurapuikuloita 3 palaa ja juustoa paljon päälle. Sitten pizza, jossa mozzarellaa, fetaa ja ananasta. Kolme palaa jäi syömättä vielä, mut ehkä ne tässä vielä illalla tulee syötyä. Pizzan jälkiruoaksi söin triojäätelöä, mansikka, suklaa, vanilja trioa, kevyt-versiota ja suklaakastiketta. Uuh, mikä gourmet-päivä. :D Ai niin, lisäks oon vetäny pepsimaxia aika reilusti. Sellanen ruokapäivä...

Päivä 3 – Minun vanhempani

Tämä aihe on vaikea. Vanhempani ovat rakkaita, ovat sitä olleet lapsena ja ovat sitä yhä. Mutta suhteemme on ollut vaikea aika usein. Äitiini suhde on muuttunut eniten tässä aivan lähiaikoina. Isän kanssa välit ovat aina olleet samanlaiset. Olen ollut isin tyttö, rakastanut ja palvonut ja arvostanut isääni. Mutta toisaalta olen myös pelännyt, vihannut ja vältellyt isääni. Vaikeaa. Äitiäni olen arvostanut aina. Nyt vain mukaan on tullut tunne siitä, ettei äiti ole täydellinen tai edes tehnyt oikeita valintoja tai siis että hän on tehnyt todella huonon valinnan, päivä toisensa jälkeen... Vanhempani ovat kuitenkin kannustaneet ja auttaneet minua aina. He ovat olleet minulle tuki ja turva, eivätkä he ole painostaneet minua mihinkään erityiseen muottiin tai kuvaan. Olen saanut olla uskovainen hihhulinuori, olen saanut sekoilla, olen saanut opiskella mitä halusin, olen saanut taloudellista tukea usein ja vaikka kuinka vanhanakin, työttömyyden iskiessä. Olen saanut kasvaa vapaasti, mutta tiettyjen arvojen ja rajojen sisällä. Olen kasvanut heidän avullaan terveeksi aikuiseksi. Eivätkä ne asiat, joissa heitä arvostan, ole muuttuneet miksikään. Arvostan heitä niissä yhä.

Päivä 2 - Eka rakkaus

Heh. Eka whaaaat? Se oli varmaankin se, kun haikailin ikkunastani, että tulisi kesä ja tulisi sen mukana poika jo maaliskuussa hankien ollessa yhä korkeat. Ehkä se oli kun rakastin kaikkea silloin kun poika oli nähtävissä vaikka vain hetken verran päivällä. Ehkä se oli se, kun kesä oli ihanaa ja loistavaa aikaa, koska oli edes jotain odotettavaa. Se oli se, kun perheen kanssakin oli kivaa ja mukavaa, kun vain poikakin oli siellä. Se, kun typerät kalajututkin kiinnostivat, koska poika oli niissä mukana. Se, kun pitkät ja tummat silmäripset alkoivat kiehtoa. Se, kun haaveilu alkoi. Vaikka ei se rakkautta ollut poikaa kohtaan, vaan rakkautta tulevaa kohtaan. Rakkautta haaveilua kohtaan, että joskus voisin ehkä tavata jonkun, jota rakastaa oikeasti ja pitää lähellä. Se oli sellaista murrosiän rakastumista rakkauteen. Ihanaa, ollapa jälleen 12-v, not!!! :D

Päivä 1 – Esittele itsesi

Minäkö? Olen 32, 33, 37, 44 ja niin edelleen. Jonkinlaisissa mitoissa siis. Elämän mitat on kuitenkin jotain ihan muuta. Sinkkuus, ystävät ja kirjoittaminen määrittelevät minua toisella tavalla. Kaikkeen liittyy kaikkea. Kirjoitan mielelläni, mutten työkseni, ellei lasketa päivittäisiä sähköposteja tai sopimuksia. Kirjoitan kuitenkin vapaa-ajalla. Joskus tätä blogiakin, mutta useammin muuta, lyhyitä tarinoita tai hetkiä. Joskus muut pääsevät lukemaan tekstejäni, joskus eivät.

Elän vahvasti ystävieni kanssa. Näen usein ystäviä, yhden kanssa jopa asun, eli näen päivittäin ja jaan arkielämäni. Toki myös juhlahetket vietän hänen seurassaan. Toisia tapaamme yhdessä, joitakin useammin toisia harvemmin. Tärkeitä ihmisiä on kuitenkin useita ja he ovat läheisempiä kuin perheeni tai sukuni.

Minä olen myös sosiaalinen, ahdistuva, lempeä, auttavainen ja touhukas. Joskus taas apaattinen, itseensä käpertyvät, helposti innostuva ja kiihkeä. Monta mahtuu minuun. Olen ajatteleva, eli mietin tekojani, sanojani ja niihin johtaneita asioita, joskus etukäteen, toisinaan vasta myöhemmin. En kadu, mutta kaipaan parannusta.

Ääh, nyt kuulostan liian viralliselta ja jäykältä. Oikeasti olen täynnä poppia, ilmapalloja ja räiskettä. Naurua ja pelleilyä ja pehmoeläimiä :D Olen teini aikuisen sisällä. Hoikka ja nätti teinipissis, läskipullero aikuisen sisällä :D

Laske lampaita

Uni on älyttömän tärkeä asia elämässä. Jos sitä ei ole tarpeeksi tai sen laatu heikkenee, katoaa elämänlaatu samantien. Ei vaan voi olla laadukasta elämää, jos on väsynyt. Väsymys vaikuttaa kaikkeen ja kovin nopeasti. Töitä ei pysty tekemään kunnolla eikä jaksaisi millään lähteä töihin, heräämisestä puhumattakaan. Kun on väsynyt on myös huonolla tuulella. Ei jaksa olla kiva ja mukava, jos itsellä on paska fiilis. Eikä sitten pysty rentoutumaan muutenkaan, jos unta saa liian vähän. Uni on sellainen, ettei sitä voi korvata vain lepäämällä. Ei ollenkaan. Ja sitten jos sitä joskus saa liian vähän, pelkää sitä, että tilanne toistuu, kun muistaa, miten kamalaa se olikaan viimeksi. Siksi juuri nytkin mietin tätä, vaikka olenkin saanut riittävästi unta. Mutta vain pari viikkoa sitten oli tilanne, että nukuin vain pari tuntia ja tunnin jaksoissa senkin. Eli todella huonosti ja todella vähän. Se vei koko viikon miinukselle heti alussa. Ja sitten kun tiedän, miten tilanne meni siihen, tiedän pelätä samaa nytkin. Jo lauantaina. Ei hyvin mene. Ostan korvatulpat ehkä. Mutta entä jos sekään ei auta?

Olen todella hyvä nukkumaan. Osaan nukkua vaikka mihin aikaan tahansa, nukkua pätkissä ja päikkäreitä. Valoisassakin onnistuu ja junassa, autossa jne. Mutta sitten on äänet. Niitä en pysty blokkaamaan. En joskus edes korvatulpilla. Ja kun ne äänet tekevät keskellä yötä heräämisestä ihan kamalaa. Jos heräisikin hitaasti omia aikojaan, ei tulisi mitään sydänkohtausta, mutta kun heräät johonkin narisevan oven ääneen, se on kuin isku vasten kasvoja. Ja kun sillä tavalla herää on todella vaikea nukahtaa uudelleen. Kun siinä en ole kovin hyvä, uudelleen nukahtamisessa. Pääh, onpa vaikeaa.

Mutta ehkäpä tästä sitten pitää mennä. Nukkumaan.

Juhlaviikko

Taas väsynyt. Tuntuu, että se on pysyvä olotila jo. Huoh. Ensi viikolla pitäisi tosin olla töissäkin vain normaalin mittaisissa vuoroissa. Ja saan tehdä vielä aamuja, eli pääsen ennen neljän ruuhkia kotiin. Jepa, jos kaikki siis on terveinä, kuulostaa kivalta.

Tää viikko ei tosin oo kurja ollut muutenkaan, vaan oon vähän juhlinut, ja se näkyy pankkitilillä. Mutta en jaksa murehtia siitä just nyt. Tilipäiväänkin on vain kaksi viikkoa :D Viikonloppuna vaihteeksi juhlitaan, joten siksikin olen nyt hyvällä tuulella. Ystäviä tulee monesta paikasta ja on ihanaa nähdä kaikkia. Lisäksi voin kerrankin olla keskipiste. Eikä sitä tarvitse erikseen pyytää, vaan se on luonnollista. Ihanaa!

Muutenkin on ollut kiva viikko. Olen saanut olla vähän erossa kireyttä aiheuttavista tekijöistä töissä. Kotonakin on kivaa, vaikka Mustatukkainen onkin raukka ollut kipeänä koko viikon. Silti oli kiva siivoilla eilen ja laittaa kaikkea järjestykseen.

En jaksaisi millään odottaa, että pääsen kotiin ja lepäämään ja näkemään kaikkia ihania ihmisiäkin. Fiona kun tulee jo tänään kauempaa. Pitäisi kai järjestää jotain syötävää, mut ei jaksais. Ehkä me taas vaan tilataan pizzaa... :D

Pitää vielä tehdä jääpaloja ja tsekata pakastimen tilanne muutenkin, ettei päädytä hakkaamaan jääkerrosta bileiden aikana kuten viime vuonna näihin aikoihin. Lisäks pitää käydä kaupassa, ostaa limpparia, colaa ja jotain muutakin. Jotain muutakin oli, mitä täytyy tehdä, vielä tänään, mut en nyt sit muista sitä. Aika jees.

So frustrated

En jaksa mitään, oon vaan väsynyt ja vihainen koko ajan. Taidan tosiaan olla väärässä työssä. Ja sit kaikki tuntuu menevän huonosti ja olevan väärin kun oon töissä. Tai siis kun tulen sieltä tää tapahtuu. Töissä vielä voi olla jutut ihan ok, mutta sitten se tulee, bussimatkalla tai kotona, et ei vittu, en jaksa tällasta enempää yhtään. Pari hakemusta oonkin laittanut, mut ei vielä mitää kunnollista oo löytyny.

En tiedä, miten jaksan tän viikon, vaikka viikkoa on jäljellä vaan kolme päivää. Ja ens viikkoa pelkään jo nyt. Uh, mut siellä saan taas olla yksin. Eli tää viikko on oikeesti pahempi. Tai ehkä nää 3 päivää ja sitten 2 päivää ens viikostakin. Pahinta ever.

Kaiken pitäis ulkoisesti olla kivasti ja kivaa ja mukavaa, mut ei vaan oo. Oon siis järjestämässä bileitä ittelleni, synttärit tulossa siis ja kävin kampaajalla, ostin kaikkee kivaa ja suunnittelin kaikkee ystävien kans, mut mikään ei poista tätä vitutuksen määrää, joka tulee aina työpäivän jälkeen. Eli ulkoisesti ois kaikki jees, mut sisältä silkkaa paskaa. Mut ehkä asiat paranee, jos/kun saan toisen työn?

Seitsemän kertaa seitsemän

Tein tällaisen, kun ei muutakaan sanottavaa ole :D

1. Seitsemän ominaisuuttani:
- hauska
- innostuva
- joustava
- ystävällinen
- auttavainen
- riitoja kavahtava
- höpöttäjä

2. Seitsemän harrastustani elämäni varrelta: 

- 4 H -kerho

- juokseminen

- lukeminen

- kirjoittaminen

- aerobic

- kuntosali

- leffat
 

3. Seitsemän maata, joissa haluaisin käydä:

- Uusi-Seelanti

- Kanada

- Espanja

- Itävalta

- Tsekki

- Irlanti

- Japani

 

4. Seitsemän kaupunkia, joissa haluaisin käydä, mutta en ole vielä käynyt:
- New York

- Pariisi

- Praha

- Dublin

- Barcelona

- Sydney

- Wien

5. Seitsemän asiaa joihin helposti lankean:
- roskaruoka

- bilettäminen

- shoppailu

- illanvietot ystävien kanssa

- facebook

- pelit netissä tai tietokoneella

- SIPSIT :D

6. Seitsemän kaunista hetkeä elämänpolkuni varrelta: 
- Ensimmäinen tapaaminen terminaalissa eräiden kanssa, joista tuli todella tärkeitä jo ennen tapaamista, helmikuussa 2008

- Vuoden vaihtuminen konfettisateessa 2008-2009.

- Pikkusiskon itkun loppuun saaminen aamuseiskalta ulos lähtemällä, kun vanhemmat lähti sairaalaan pikkuveljen luokse.

- Pikkuveljen kanssa rehellisesti juttelu, ekaa kertaa meidän ongelmista ja lapsuudesta.

- Mustatukkaisen synttärit 2009

- Laivailu syksyllä 2008, aamuyöllä baarissa hyvässä seurassa

- Keuruu, Red Bike -baari, halaus ja hihkuminen ja hyppiminen sen jälkeen.

 

7. Seitsemän mielenkiintoista blogia: 
- http://kokolailla.blogspot.com/
- http://www.geekisthenew-black.com/
- http://plasticbagmind.blogspot.com/
- http://kaikkimitarakastin.blogspot.com/
- http://sansunblogi.blogspot.com/
- http://onestepcloser-bemary.blogspot.com/
- http://kirjuri.vuodatus.net/

2010

Vuosi meni nopeasti ja siihen mahtui huippuja hetkiä sekä huonompiakin. Unohtumattomimmat jutut joka kuukaudesta keräsin tohon alle. Plussalle tää vuosi kuitenkin jää selkeästi. Uusi koti alkoi olla koti vasta viime vuoden viimeisinä päivinä ja sitten kun saatiin kaikkia uusia kalusteitakin tän vuoden alussa. Nyt ollaan asuttu tässä vuosi, eikä tässä muuta vikaa ole kuin se, ettei tila riitä meille ja meidän romuille :D

Tammikuu
- Uutta vuotta juhlittiin muutamalla pullolla skumppaa, seurana tietysti Mustatukkainen ja Fiona. Vuosi vaihtui ratikassa istuessa, mut ei se mitään, kivaa oli. Juhlittiin samalla Fionan synttäreitä.
- Tilattiin NetAnttilasta cd-hyllykkö ja tv-taso, koottiin ne tehden vaan pari virhettä matkalla. Tv-tason lasiovet pääty roskiin, kun ei me ees huomattu, et siinä oli sellaset.
- Otin sikarokotteen ja sain siitä kuumeen. Olin puoli päivää poissa töistä.
- Kävin kampaajalla ja tilasin naamiaisasuja All Fancy Dressistä Briteistä. Ehtivät just tullakin ennen bileitä.
- Käytiin Mustatukkaisen kanssa Ateneumissa Picasso-näyttely katsomassa.
- Juhlittiin tupareita kaikkien ystävien kanssa. Juhlat meni ok, mutta mokasin kännipäissäni ja Mustatukkainen vetäisi kunnon kilarit mulle. Muutama päivä meni siltä mököttäessä ja puhumattomuus hiukan latisti... kaikkea.

Helmikuu
- Vietin synttärini kotona synkistellen. Mustatukkainen oli vähän puhumattomuuden jälkeenkin hiljainen ja ei menty ees baariin. Mut lahjan sain.
- Ostettiin pesukone ja saatiin mun yks työkaveri asentamaan se meille.
- Biletettiin ystävänpäivänä ja oltiin ystäviä taas. Lahjoin Mustatukkaisen myös leopardi-rannekorulla.
- Katottiin dinoleffoja.
- Luin Star Wars -kirjoja.
- Leivoin suklaapipareita ja söin hyvin Deen luona.
- Tykkäsin Philip Morris -leffasta.


Maaliskuu
- Käytiin Espoossa kivalla keikalla.
- Pelasin liikaa kahvilapeliä fb:ssä.
- Ostin läppärin ja maailman söpöimmän pinkin kameran. Kannoin niitä kädet ruvella kotiin postista prinsessailmapallon kanssa :D
- Järkytyin, kun siivooja oli heittänyt mun kirjan roskiin! Sain kyllä uuden tilalle.

Huhtikuu
- Rakastuin Hampaattomaan <3
- Käytiin Tukholmassa laivailemassa Mustatukkaisen ja Deen kanssa. Vähän karmeat olot sen jälkeen, mutta muuten ihan jees.
- Kävin aika mahtavalla keikalla, Vantaalla vielä.
- Autoin poliisia puhelimitse. Kyselivät edellisestä kämpästä kaikkee, ilmeisesti uus asukas on vähän rötöstelly.
- Sain uuden lempinimen Mustatukkaiselta.
- Juhlittiin Mustatukkaisen synttäreitä ja sitä ennen piti ostaa sille mekko!
- Yllätyin siitä, että kerrostalossa asuu lammas ja hevonen ei taas voisi asua kerrostalossa, koska se ei mahdu hissiin!

Toukokuu
- Pidettiin vähän liikaa kivaa vappuna, mokailtiin jossai räkälässä ja mä yritin kadottaa itteni ja Mustatukkainen taas laukkunsa. Onneks kumpiki löyty kuitenkin lopulta.
- Vietin Star Wars status -päivää fb:ssä.
- Sain plussakortin :D
- Hankin piilareita pitkästä aikaa.
- Pääsin Porchen kyytiin!
- Katsoin euroviisuja ja tykkäsi Moldovasta. 

Kesäkuu
- Sain uusia naapureita, tyttöparin :)
- Kävin katsomassa Sex and the City 2:n ja joi mansikkamargaritoja hyvässä seurassa.
- Katsottiin Mustatukkaisen kanssa Justinia ja Briania, koska saatiin se boxi vihdoin.
- Vietettiin jussi kaupungissa. Aatonaattona jo juotiin ja käytiin baarissa, aattoilta vietettiin kotona. Juhannuspäivänä hengattiin Deen luona ja käytiin katselemassa autioita rantoja Munkkiniemessä.
- Iloitsin tulevasta lomasta ja suunnittelin ihan kympillä risteilyä ja vaatteita sinne.

Heinäkuu
- Kesälomailin koko kuukauden.
- Kävin Tukholmassa Deen ja Mustatukkaisen kanssa.
- Vietin pari päivää vanhempieni luona ja hajosin vähän.
- Vierailin serkkuni luona Turun seudulla ja samalla reissulla käytiin Mustatukkaisen kotona, pääsin käymään Yyterissäkin.
- Oli ihanan kuumaa, joka tietysti rasitti silloin todella paljon. Onneksi Dee antoi tuulettimen meille hieman ennen helteiden alkua jo, niin sisällä pystyi edes hengittämään. 

Elokuu
- Pelkäsin isoa ukkosmyrskyä, joka oli kyllä varsin näyttävän näköinen.
- Tilasin pari kiloa leffoja Mustatukkaisen kanssa. Ja katsoin niitä aika nopealla tahdilla.
- Olin selkävammainen ja sain siihen lääkkeitä.
- Innostuin Step up 3:sta!
- Kirjoitin palautetta sekä Klarnalle sekä VR:lle monisanaisesti ja lukuisia pettymykseen viittavia sanoja käyttäen.

Syyskuu
- Katsoin Resident Evilin uusimman sekä krapulassa että paremmalla ololla 3Deenä ja tykkäsin.
- Intoilin bb:n parissa talon uusista asukkaista!
- Ostin hello kitty -yöhousut.
- Vietin aika monta sipsi-pizza-tv/leffa -viikonloppua.

Lokakuu
- Seurasin Dancea ja Big Brotheria aikamoisen innokkaasti.
- Tilasin cdonista nuoruuteni lempparikirjasarjan ekan osan ja aloin lukea sitä kevyen innostuneesti.
- Pidettiin pienet bileet, joissa laulettiin Lipsiä ja saatiin ekaa kertaa alkuräjähdys Deen toimesta! Laulettiin lokakuun aikana sitten myöhemmin itekin se alkuräjähdys :D

Marraskuu
- Pidin talvilomani ja käytiin Deen ja Mustatukkaisen kanssa Tallinnassa.
- Ostin joululahjoja pahantuuliselle Mustatukkaiselle ajatuksella, et jos sillä on tosi paha mieli, annan nää jo nyt sille.
- Jännäsin F1-maailmanmestaruuden ratkeamista kädet täristen.
- Käytiin katsomassa HP7 part one. Rakastuttiin kaikki siihen.
- Riemuitsin bb-finaalia katsoessa.
- Ahdistuin töissä aika rankasti.

Joulukuu
- Olin aika tuskainen töissä huonon ilmapiirin takia. Itikin kotiin tulessa parina päivänä. Kerran jopa töissä.
- Saatiin uusi telkkari, 46 tuumaa kaverilta osamaksulla :D
- Suunniteltiin ihan kympillä white partyihin asuja ja koruja ja kaikkee.
- Joulushoppailtiin Mustatukkaisen kaverin kanssa ja mä en ostanu yhtään mitään.
- Ostin joululahjat (tai vain osan Mustatukkaisen lahjasta) yksin palkkapäivänä pari päivää ennen aattoa reilun tunnin aikana.
- Vietin joulun perheeni kanssa kertoen Helsingin lumitilanteesta ja palellen.
- Sain hienon joululahjan Mustatukkaiselta. Suloisin pehmoeläin ikinä ja lempparikarkkeja. Ja hieno kaulakoru white partyihin. Ah ja lukemista :)
- Uutta vuotta oli tarkoitus juhlia baarissakin, mutta jäätiin sitten kotiin, jostain kumman syystä. Hienoa oli silti, tinat valettiin ja tähtisadetikkuja polteltiin ja juotiin kuoharia.

TOIVOTTAVASTI VUOSI 2011 TUO SAMANLAISIA RIEMUN HETKIÄ ELÄMÄÄN!