Päivä 3 – Minun vanhempani

Tämä aihe on vaikea. Vanhempani ovat rakkaita, ovat sitä olleet lapsena ja ovat sitä yhä. Mutta suhteemme on ollut vaikea aika usein. Äitiini suhde on muuttunut eniten tässä aivan lähiaikoina. Isän kanssa välit ovat aina olleet samanlaiset. Olen ollut isin tyttö, rakastanut ja palvonut ja arvostanut isääni. Mutta toisaalta olen myös pelännyt, vihannut ja vältellyt isääni. Vaikeaa. Äitiäni olen arvostanut aina. Nyt vain mukaan on tullut tunne siitä, ettei äiti ole täydellinen tai edes tehnyt oikeita valintoja tai siis että hän on tehnyt todella huonon valinnan, päivä toisensa jälkeen... Vanhempani ovat kuitenkin kannustaneet ja auttaneet minua aina. He ovat olleet minulle tuki ja turva, eivätkä he ole painostaneet minua mihinkään erityiseen muottiin tai kuvaan. Olen saanut olla uskovainen hihhulinuori, olen saanut sekoilla, olen saanut opiskella mitä halusin, olen saanut taloudellista tukea usein ja vaikka kuinka vanhanakin, työttömyyden iskiessä. Olen saanut kasvaa vapaasti, mutta tiettyjen arvojen ja rajojen sisällä. Olen kasvanut heidän avullaan terveeksi aikuiseksi. Eivätkä ne asiat, joissa heitä arvostan, ole muuttuneet miksikään. Arvostan heitä niissä yhä.