Uni on älyttömän tärkeä asia elämässä. Jos sitä ei ole tarpeeksi tai sen laatu heikkenee, katoaa elämänlaatu samantien. Ei vaan voi olla laadukasta elämää, jos on väsynyt. Väsymys vaikuttaa kaikkeen ja kovin nopeasti. Töitä ei pysty tekemään kunnolla eikä jaksaisi millään lähteä töihin, heräämisestä puhumattakaan. Kun on väsynyt on myös huonolla tuulella. Ei jaksa olla kiva ja mukava, jos itsellä on paska fiilis. Eikä sitten pysty rentoutumaan muutenkaan, jos unta saa liian vähän. Uni on sellainen, ettei sitä voi korvata vain lepäämällä. Ei ollenkaan. Ja sitten jos sitä joskus saa liian vähän, pelkää sitä, että tilanne toistuu, kun muistaa, miten kamalaa se olikaan viimeksi. Siksi juuri nytkin mietin tätä, vaikka olenkin saanut riittävästi unta. Mutta vain pari viikkoa sitten oli tilanne, että nukuin vain pari tuntia ja tunnin jaksoissa senkin. Eli todella huonosti ja todella vähän. Se vei koko viikon miinukselle heti alussa. Ja sitten kun tiedän, miten tilanne meni siihen, tiedän pelätä samaa nytkin. Jo lauantaina. Ei hyvin mene. Ostan korvatulpat ehkä. Mutta entä jos sekään ei auta?
Olen todella hyvä nukkumaan. Osaan nukkua vaikka mihin aikaan tahansa, nukkua pätkissä ja päikkäreitä. Valoisassakin onnistuu ja junassa, autossa jne. Mutta sitten on äänet. Niitä en pysty blokkaamaan. En joskus edes korvatulpilla. Ja kun ne äänet tekevät keskellä yötä heräämisestä ihan kamalaa. Jos heräisikin hitaasti omia aikojaan, ei tulisi mitään sydänkohtausta, mutta kun heräät johonkin narisevan oven ääneen, se on kuin isku vasten kasvoja. Ja kun sillä tavalla herää on todella vaikea nukahtaa uudelleen. Kun siinä en ole kovin hyvä, uudelleen nukahtamisessa. Pääh, onpa vaikeaa.
Mutta ehkäpä tästä sitten pitää mennä. Nukkumaan.
