Joskus... niinku nyt. Olisi kiva, jos edes joku sanoisi asioita, joissa olisin hyvä tai edes kiva tai jotain positiivista. Mut jos kaikki on sekä töissä että kotona vaan paskaa, niin... tuleehan siinä vähän mieleen, et josko sitä nuolis pistorasioita. Sit ois ainaki siinä kiva, jos nyt sitäkään sit arvostettais. Ehkei. Kun tulishan siitäkin hajua ja kaikkee sotkua. Mut oishan sitä toiveita. Jotain, missä ei olis ihan paska ja tekis väärin.
Mä siis elän edelleen siinä, et jos teen oikein, ehkä mua rakastetaan sitten. Et mun pitää tehdä sitä ja suorittaa tätä, jotta oisin jonkun arvoinen. Juu-u. Eli et jos oon muiden mielestä syyllinen johonki, et ees vähän huokaillaan ja ilmeillään kärsimättömästi, mä heti uskon, et en sit oo tarpeeks hyvä tai kiva. Oon vaan paska.
Oon muute hyvä ruoskii itteeni :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti