Myrskyä odotellessa

Töissä on kuin odottelisi myrskyä alkavaksi ja se alkaakin sitten aivan pään yläpuolella. Eli tuulee ja tihuuttaa jo, mutta varsinaista salamaniskua odotetaan vielä. Vastatuulta siis riittää. Kivasti mieliala on jokaisella huono. Ei tiedä mitä voi sanoa ja kenelle. Ja miten suhtautua mihinkään, kun kaikki voivat olla sinua vastaan. Toisaalta monet on mun puolella, samaa mieltäkin mun kanssa, mutta sitten toisten mielestä, heidän päänsä sisällä kaikki ovat meitä vastaan, siis myös mua. Itse en sitä niin näe, mutta ehkä se silti on niin...? Kuka tietää tässä sekamelskassa.

Tänään kuitenkin juhlitaan vähän. Pienemmällä porukalla, mutta kuitenkin. En kyllä jaksa paria tuntia kauempaa siellä olla, koska olen vähän flunssassakin ja muutenkin, en jaksa joutua jonnekin baariin siinä porukassa. Meen mieluummin kotiin tai ehkä kaupungille Mustatukkaisen ja sen kavereiden kanssa. Se on paljon kivempaa kuin sellaisten seura, joiden kanssa vietetään kaikki arkipäivät muutenkin. Ja joskus vähemmän sovussa...

Hiukan vaivaa rahapulakin. Reilu viikko olisi pärjättävä ja rahaa ei ole lainkaan. Kiva taas. Lahjojakin olisi voinut ostella, jos olisi rahaa. Mutta ei ole. Ei. Mustatukkaisella on, että onhan siinäkin hyvä puolensa. Ehkä sitten voi saada vähän apua, kun ei ole ruokaa ensi viikolla...

Viime viikon tunnelmiin voisi lisätä sen, että jos mä olen aina se, jonka kanssa ollaan arkiminä, jonka seurassa mistään ei innostu, eikä mikään ole erityisen kivaa, silloin tulee paha mieli. Siitä tulee sellainen olo, että muut haluaisivat mieluummin olla jonkun toisen kanssa, eivät mun.

Suunnittelen kolmosbileitäkin. Siis omia synttäreitäni, koska tahtoisin juhlia niitä vaihteeksi. Tahtoisin, että mun jutuillakin olisi joskus merkitystä, eikä vain toisten. Vaikka toisaalta itse mä aina muiden jutuista teen isompia kuin omistani. Mä vaan tahdon, että muilla olisi yhtä paljon tai enemmän kuin mitä mulla ikinä. Tai et ne olisi onnellisia omana päivänään. Niin kuin mä tahtoisin, et mulle tehtäis kans... No, kunhan kutsun tyypit paikalle, eiköhän se riitä. Eiköhän mulla oo ystäviä kuitenkin, jotka tulee juhlimaan ja iloitsemaan mun juhliinkin.