Sunnuntai-iltaisin on pakko ajatella, et onko pakko jos ei haluu? Töihin meno kiinnostaa kuin kasa kiviä. Ja en oo mikään arkeologi tai kivilogi, whatever. Siis ei kiinnosta. Onkohan ollu sellanen aika, kun ois kiinnostanu? Joku työ, jonne oisin halunnu mennä? Tai ehkä tää työ, mut joku eri aika? Oisko siinä alun ja tän kurjuuden välissä ollu joku aika, et oisin tykänny mennä sinne? Ehkä, onhan se mahdollista. Mut joo, enää ei kiinnosta ja sitten se tekee olosta aika paskan. Onneks tänä sunnuntaina on muutakin. Voin jo nyt valmiiks ahdistua alkavasta viikosta ja sit rentoutua viel illalla.
Viime postauksessa taisin selittää jotain valaan muodoista, mut en sit kai selittäny kunnolla, et oon todellakin lihonu kymmenen kiloa :D Ja kaikki tää alle vuodessa, jossai puolessa vuodessa ehkä? Viel keväällä mä olin mielestäni aika hyvässä kuosissa. Mut en sit enää. Kauheen kiva, et vaatteetki sit sopii ja istuu just oikein mun päällä. Nyt onkin sit taas sellaset herkkulakot päällä. Ei sipsejä. Ei karkkeja. Jäätelöä voi syödä, mut aika harvoin. Aika simppeleillä tavoilla täs pitäs onnistua, kun noi kalorimäärät onkin olleet aika uskomattomia viime aikoina...
Mut vaatteista joo. Pidän sit kaiken Ellos-tilauksestani, paitsi ne kaks, jotka siis karsiutu heti, kun ei ne sopinu ollenkaa mun päälle. Eli ihan kivasti meni taas rahaa. Hehe, vois vähän sitäki karsia, ettei lompakko ois ainoo, joka laihtuu :D
Mä vaa haluun koko ajan kaikkee. Uutta ja jotai. Kotiinki ois kiva saada kaikkee. Mut onneks en ees pääse mihinkää kauppoihin. Ni ei sit mee rahaa. Hehe. Jos en pääsis jääkaapillekaa, ni en lihois :D Tai jos en pääsis ruokakauppaa, ni en sitkää lihois. Hohoo, nice little master plan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti