Itkettää, koska asiat vaan on niin huonosti ja surullisesti. Olen niin yksin ja vailla mitään tulevaisuutta. Tekisi mieli huutaa, koska minulle ollaan niin epäreiluja ja maailmassa mikään ei ole oikein ja rehellistä ja reilua. Haluan valittaa kaikesta ja kaikille. Olla oikein vaikea ja kirkua ja metelöidä. Juu-u. Menkat. Pöh. Vaikka voin kirjoittaa tän tekstin ja naureskella tälle sisäisesti, se ei poista kyyneleitä, jotka painaa silmien takana. Nauran, mutta myös sille, miten vähän tää just nyt naurattaa tai edes hymyilyttää. Ja sitten tuntuu kuitenkin siltä, ettei mikään asioista, jotka mieltäni painaa olekaan vain menkkojen syytä, vaan oikeesti niin väärin ja huonosti, etten kestä. Että pitäisi kuitenkin itkeä vähän, että tulisi parempi mieli. Et vois vaan kääriytyä peittoon ja mennä nallen (tai jääkarhun) kanssa itkemään. Et tahtois vähän parempaa. Et ei tarvis olla ällöttävä. Et ei tahtois olla sellanen, jolta vaan odotetaan kaikkee, joka ei saa ite mitään. Et ei ois ite aina niin kohtuuton ja väärässä. Et osais nähdä toistenki puolen asioissa.
Huoh, jopa on pienet toiveet. Eipä sit muuta ku maailmanrauhaa toivomaa ja missikisoja voittamaan. Kyl neki varmaa toteutuu, jos vaa vähän vielä ruikutat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti